Vuoden 2010 kesällä on puhuttu muun muassa Kalasataman palstaviljelmästä, Juuren Puodista ja huonosta mustikkasadosta. Kyseiset aiheet liittyvät lähiruokaan, jonka kulutuksen oletetaan kasvavan vahvasti ainakin Sitran lähiruokaa luotsanneen selvityksen mukaan. Taustalla nähdään olevan luomumyynnin vauhdikas kehitys niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin sekä myönteinen poliittinen tahtotila lähiruokaa kohtaan. Kuluttajat kokevat lähiruoan houkuttelevan tuoreudella, laadulla sekä lupauksella puhtaammasta ja reilummasta tuotannosta. Kaupungistumisen myötä voi lähiruoka myös ilmentää uudenlaista, kulttuurista yhteyttä maaseutuun.
Sitran selvityksessäkin todetaan, että erilaisilta kuluttajaryhmiltä kyllä löytyy ostohalukkuutta. Ostohalujen lisäksi ilmiön kasvuun vaadittaisiin myös muita toimia. Esimerkiksi myynnin kasvuun vaadittava tehokas jakelu- ja logistiikkajärjestelmä puuttuu. Kuten myös tarkka määritelmä – määrittelijästä riippuen lähiruoaksi voidaan katsoa Suomessa tuotettu ruoka (Suomen Elintarviketeollisuus ry), Suomessa enintään 100 km:n säteellä sen ostopaikasta tuotettu ruoka (Kuluttajatutkimuskeskus) tai ruoantuotantoa ja -kulutusta käyttäen oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä (Lähiruokatyöryhmä). Kuinka ylipäätään ostaa lähiruokaa, jos ei tiedetä mitä se on?
Määrittelyn hankaluuden lisäksi kuluttaja kohtaa omat haasteensa lähiruoan hankinnassa. Innokkaimmat urbaanit lähiruoan ystävät viljelevät ruokaa itse palstoilla jopa Helsingin kantakaupungissa tai sen katoilla. Mutta kuinka tavoittaa lähiruoalla ne, jotka eivät itse viljelystä piittaa? Perinteisempien torien ja hallien lisäksi apuun ovat tulleet tilatorit sekä ruokapiirit, joiden määrä ja suosio ovatkin kasvaneet viime vuosina. Poliittisen tahtotilan myönteisyydestä lähiruokaa kohtaan kertovat myös Helsingin ruokakulttuurin edistämisohjelman tavoitteet, joiden toteutuessa vuonna 2015 Sörnäisten tukkutori olisi nykyisen logistiikka-alueen sijaan kuhiseva lähiruokakeidas luomuravintoloineen. Toistaiseksi – lisääntyneistä kivijalkamyymälöistä ja näiden suosiosta huolimatta – myöntää Sitrakin lähiruoan olevan kuluttajalle vaikeasti saavutettavissa.
Lähiruoan saatavuuden parantamiseksi tehdään siis työtä ainakin poliittisissa päätöksissä. Logistiikkaongelmia ja välikäsiä karsimalla lähiruokamarkkinan tilanne kohenisi jonkin verran. Ostohalukkuudesta huolimatta kilpailu on kovaa, ja muutokseen vaadittaisiin kasvua tarjontaan ja kysyntään. Vähittäiskaupan isojen tekijöiden toimia seurataan mielenkiinnolla, vaikka marginaalissa vielä liikutaankin ilmiön suhteen. Sitralla nähdään, että kysyntä paikallisia tuotteita kohtaan voi vaikuttaa kaupan valikoimapäätöksiin, ja kaupalla onkin vastuuta markkinan kehitykseen.
Meitä Analyse²:lla luonnollisestikin kiinnostaa, kuinka mahdollinen lähiruokabuumi tulee näkymään niin kuluttajien kuin kaupankin käyttäytymisessä. Mutta vaikka heikot tai vähän vahvemmatkin signaalit indikoivat lähiruoan kasvua, on kyse vielä pienistä puroista. Sen, muodostuuko niistä iso virta ja nauttiiko yhä useampi vaikkapa lähialueen kutunjuustoa kyproslaisen halloumin sijaan selviää lähivuosina.
Expert Team/Ilona
Rikomme kesähiljaisuutemme turvallisesti kesäteemassa pysytellen jäätelöavaruuteen sukeltamalla. Tai oikeastaan käytämme jäätelöä vain siltana premium-käsitteen pohtimiselle. Käsitteen pohdintaan meidät herätti New York Timesin taannoinen artikkeli, jossa kuvattiin premium-jäätelöiden sikäläisiä markkinoita. Artikkelin mukaan jäätelöistä ollaan USA:ssa paikoin valmiita maksamaan hurjia summia jätskitehtailijoiden erilaisten lähiruoka-/laatu-/luomu- yms. argumenttien seurauksena. Kriitikoiden mielestä sokerista ja maidosta pääasiassa koostuvan jäätelön ei pitäisi kohota hinnaltaan nykyisenkaltaisiin markkinoilla nähtyihin lukemiin.
Jätämme kysynnän ja tarjonnan lakien teoretisoinnit tässä kohtaa sikseen ja keskitymme erääseen tärkeään artikkelista mieleen nousseeseen kysymykseen: mitä premium lopulta on? Onko se aina kallista, aina tasalaatuista tai aina saatavuudeltaan rajoitettua? Onko eettinen mutta melko edullinen tuote premium? Jos niin kenen mielestä? Onko premium objektiivisesti määriteltävissä oleva käsite? Jos hyväksymme mukaan subjektiivisuutta olemmeko pakotettuja vetämään rajoja johonkin kohtaan esimerkiksi hinnan kohdalla?
On kiinnostavaa missä kohdin kysymyksellä on liiketoiminallista merkitystä esimerkiksi kotimaisen elintarviketeollisuutemme kohdalla. Tämän miettimisessä lähtökohdaksi voi ottaa kuluttajan (tai oikeammin kuluttajien) asemaan asettumisen. Oletamme että premium merkitsee joka tapauksessa eri kuluttajille eri asioita. Pitäisikö maksuhaluisten markkinoille tähyävien jätskitehtailijoiden segmentoida kuluttajansa vielä nykyistä tarkemmin premium-käsitteen hahmottamisen eroihin perustuen (yhtenä taustaoletuksena tässä se että laatua haluavien kuluttajien määrä kasvaa jatkossa edelleen)?
Onko toisin sanoen kuluttajia joiden mielestä on jotenkin noloa sanoa syövänsä premium-jätskiä mutta on ihan ok tunnustaa maksavansa herkutteluhetkestä 5 euroa koska jätskin maito tulee läheltä ja se on luomua ja vieläpä sosiaalisesti vastuullisesti tuotettua. Määrittyykö premium sanana joidenkin vastuullisuus-trendissä mukana kulkevien mielissä pröystäileväksi, liian näyttäväksi kuluttamiseksi, ehkäpä turhista ja pinnallisista argumenteista maksamiseksi? Jos näin, mikä on tällaisen kuluttajan reaktio kaupassa jos valittavana on kaksi hintavaa uutuusjäätelöä joista toista myydään premium-huudoin ja toista lähiruoka-argumentein ja jotka molemmat kuuluvat siis premium-kategoriaan perinteisten määritelmien mukaan? Vaikka hinta, tuote teknisessä mielessä, ostopaikka yms. olisivat vakioituja en usko näiden kahden tuotteen silti päätyvän täysin samoihin ostoskoreihin.
Termillä leikkiminen voi vaikuttaa triviaalilta, mutta pienet asiat ratkaisevat ostopäätöksiä. Monet haluavat parempaa ja monet siitä ovat myös valmiita maksamaan. Heitämme kuitenkin kysymyksen ilmaan missä yhteyksissä ja missä tuoteryhmissä parempaa kannattaa kuvata premiumina.
Expert team/Sami
Kesällä on hyvä ottaa vähän rennommin. Myös blogimme noudattaa tätä neuvoa. Palaamme tiheämpään säännölliseen päivityssykliin lomien jälkeen uusien aiheiden ja näkökulmien myötä.
bravotv.com
Kuten legendaarinen Top Chef -kisaaja Fabio Viviani asian pysäyttävästi ilmaisi: “There is no need to eat vegetables when there is this much meat around.” Miehen persoonalle voisi olla Suomessa käyttöä, sillä kasvusta huolimatta suomalaisten lihan kulutus on edelleen suhteellisen pientä muuhun Eurooppaan verrattuna. Ajatusta pohtiessa suuntaamme juhannusherkkujen ääreen ja toivotamme lukijoillemme hyvää kesää! Fabion resepteistä ehtii muuten hakea vielä inspiraatiota juhannuksen grillauksia ajatellen, kasviksilla tai ilman.
Pandan lakupalan retropakkaus, Sinebrychoffin KOFF-pullon retroetiketti, Valion Viola… Joitain esimerkkejä viime vuosien aikana lanseeratuista retrohenkisistä elintarvikkeista, joiden henkiin herättelyn taustalla nähdään olevan jonkinlaista kaipuuta menneeseen aikaan ja paluuta juurille. Jopa Vuoden Tähtituote 2010 –kilpailun voittaneiden Vaasan Saaristolaispalojen ja Ravintoraision Torino Täysjyväohran raati totesi ”kuvastavan retron vahvaa läsnäoloa ruokamaailmassa”. Vanhat brändit ovat saaneet uuden elämän päivitetyssä muodossa, sisältäen edelleen vanhan ja tutun tuotteen hengen. Ja mikäpä ei meihin näinä epävarmoina talouden aikoina vetoaisi paremmin kuin nostalgia, aitous ja turva – puhe onkin ollut jopa retromaniasta. Mutta mistä tässä ruokapuoltakin edemmäs ulottuvassa ilmiössä oikein on kyse ja toimiiko se todella? Onko perinteisyys nousussa, vai mihin kuluttajan tunteisiin ilmiö vetoaa?
(Lähde: Pandan kuvapankki)
Retroilmiö liitetään nostalgiaan, onneen ja turvallisuushakuisuuteen, joista viimeisin on ollut esillä talouden taantumasta kirjoitettaessa. Ilmiössä on nähtävissä myös pyrkimys luonnollisuuteen; aitojen ja puhtaampien makujen kunnioitusta sekä tuomista tähän päivään vastapainona jalostetummille tuotteille. Selityksiä on haettu myös brändien välisestä kilpailusta sekä erottautumisella muista vastaavista tuotteista jo ennestään tutulla, vahvalla brändillä. Nostalgiaa henkivien tuotteiden kohderyhmäkin on laaja – merkit voivat olla ennestään tuttuja niin vanhemmille kuin nuoremmillekin ikäluokille ja vedota kohderyhmästä riippuen eri tunteisiin.
Kaipaavatko kuluttajat näitä nostalgiaakin henkiviä tuotteita yltäkylläisessä brändiviidakossa? Ovatko vanhempien sukupolvien arvot iskostuneet myös nuorempiin sukupolviin niin vahvasti, että niiden kautta rakennetaan pysyvyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta sekä haetaan turvaa ja tuttuutta? Vai onko kyseessä vain markkinointi-ihmisten ja tuotekehittäjien aikaansaama trendi? Ei todennäköisesti ainoastaan, sillä pitäviä todisteita ilmiön toimivuudesta löytyy. Sopivassa määrin uutta ja vanhaa yhdistettynä oikeanlaiseen viestintään vaikuttaa toimivalta yhdistelmältä: uuden, menestyksekkään elämän elintarvike-esimerkkien ulkopuolelta ovat löytäneet muun muassa Nokian Hai-saappaat sekä Helkaman Jopo. Nostalgiassa voidaan kuitenkin syystä tai toisessa mennä pieleen, eikä retroilukaan takaa menestystä. Uudistuminen ajan vaatimuksia vastaamaan on tärkeää. Tämän päivän kilpailluilla markkinoilla on tuotteen tarjottava kuluttajille hyötyjä ja lisäarvoa tunteisiin vetoamisen lisäksi.
Expert Team / Ilona
Food Service -alan toimijat ovat hakeneet mitä erinäisimpiä tehokeinoja parempien ateriaratkaisujen tarjoamiseen. Vaikka terveysimagoltaan paremmat raaka-aineet ovat tässä prosessissa pääosassa, on ns. better-for-you-tuotteiden myyntiä tehostettu huomattavasti erilaisilla uusilla tavoilla tilata ja ostaa välipaloja ja aterioita. Esimerkkeinä tästä mm. Food Service -sektorilla Yhdysvalloissa yleistyneet ja nuoria puhuttelevat iPhone-sovellukset ja mobiilimarkkinointikeinot, jotka tuovat menut yhä lähemmäksi asiakasta ja tekevät aterioiden tilaamisesta entistäkin helpompaa.
Mitä sitten ovat hyvä olo -ruoat, kysyy FS-konsultti Steven Johnson blogikirjoituksessaan. International Food Information Councilin (IFIC) kuluttajatutkimuksen mukaan kyse on hyvin tutuista, tavanomaisista mutta terveysimagoltaan voimakkaista raaka-aineista – uusien tuoteteknologiasovellusten sijaan. IFIC:in kyselytutkimuksessa peräti 89 % vastasi ruoalla olevan merkittävä vaikutus terveyden edistämisessä ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Kun IFIC tiedusteli talouspaneelillaan suosituimpia hyvä olo -ainesosia FS-sektorilla, muodostui lista seuraavaksi (Consumer Attitudes Towards Functional Foods/Foods For Health, IFIC):
Expert team / Juuso
Ei tosin Suomessa, vaan Espanjassa. Lukua voi verrata esim. UK:n 13 %:n tasoon.
Lukema kävi ilmi seuratessani DrinksIngredients 2010 virtuaalikonferenssia. Mielenkiintoinen konsepti muuten. Tilaisuuden avauspuheenvuoro antoi yleiskuvaa maailmalla kasvavista juomasegmenteistä.
Avauspuheenvuoron pitäneen Leatherhead Food Researchin Chris Brockmanin mukaan alkoholipuolella esimerkiksi oluessa vaikuttaisi olevan kasvupotentiaalia. Kasvu tulee pääosin kehittyviltä markkinoilta. Esimerkiksi Kiinassa alkoholijuomien kulutuksen ennustetaan kasvavan vuoden 2008 38 litrasta 50 litraan henkeä kohti laskettuna vuoteen 2012 mennessä.
Ja mitä tulee kehittyneisiin markkinoihin, mielenkiintoisia olivat Brockmanin esittämät luvut siitä kuinka monta prosenttia naiset kuluttavat oluesta eri maissa. Espanjan 44 %:n lukema otti silmään. Oluen vetovoiman laajentamista pidettiin Brockmanin esityksessä yhtenä keinona kehittyneiden markkinoiden edelleen kehittämiseen.
Sama teema nousi päivän sisällä puheenaiheeksi toisestakin suunnasta. Suomessa vieraillut Carlsbergin toimitusjohtaja Jørgen Buhl Rasmussen totesi (HS 28.5.2010) että naisten tavoittaminen on ainoa keino kasvattaa merkittävästi myyntiä kypsillä Länsi-Euroopan olutmarkkinoilla. Mielenkiintoista seurata mihin suuntaan olutkategoria Suomessa jatkossa kehittyy.
Täytyykin ottaa pieneksi tehtäväksi Espanjan oluttarjooman tarkempi selvittäminen ja verrata sitä niiden maiden tarjontaan joissa naisten oluen kulutus on pienempää. Mikä on esimerkiksi erilaisten maustettujen oluiden osuus markkinasta jne.
Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, missä määrin erityyppisiä maustettuja oluita haluaa pitää oluina. Toki ne yleisten määritelmien mukaan sinne kuuluvat ja niiden myötä kategoria saadaan mahdollisesti kasvuun, mutta voisi näitä tuotteita kai ymmärtää ja nimittää toisinkin. Tästä lisää toiste.
Expert team/Sami
Lähde: http://ffctn.com/index
Kanadalainen käyttöliittymäsuunnitteluun erikoistunut yritys FFunction on suunnitellut uuden pakkauskonseptin, jonka avulla kuluttaja pystyy helpommin ymmärtämään ostamansa elintarvikkeen ravintoarvot (kuva alla). Perinteisen ravintosisältöluettelon ja -taulukon sijaan ravintoarvot on visualisoitu nopeammin sisäistettävään muotoon. Suunnittelija Audree Lapierre kommentoi uutta pakkauskonseptia seuraavasti:
“Our concept was to design a packaging using nutritional facts about the food product. The diagrams and data visualizations give important and useful information. For example, they quickly show if a food product has a higher proportion of fat. The data visualizations say more than a regular nutritional facts label. Nutritional information becomes the main goal of the packaging, while still carrying a powerful branding by combining an expressive form with useful information.”
Tutkimusten perusteella tämän tarkentuvan ravitsemustietouden esittämisen vaíkutus kuluttajien valintoihin on ollut epäselvä. Kiinnostaviksi joskin ristiriitaisiksi pakkausmerkinnät ovat usein tutkimuksissa todettu. Euroopassa kuluttajat ovat olleet laajasti tietoisia erilaisista pakkausmerkinnöistä, mutta tiedon hyödyntämisen, ymmärtämisen ja sisäistämisen osalta maakohtaiset erot ja puutteet ovat olleet jopa valtavia.
On lisäksi kysytty, voisiko pakkauksiin visualisoida myös muuta kuin ravitsemuksellista tietoa, jolla puhuteltaisiin kuluttajia monipuolisesti ja vaikutettaisiin ostopäätöksiin. Viime aikoina on nähty erilaisia uusia pakkausratkaisuja, joissa tarkempaa tuotetietoutta on liitetty osaksi pakkauksia. On puhuttu jopa “pakkaussokeudesta”, jolla on tarkoitettu pakkausten informaatioähkyn vaikeuttavan tuotevalintaa, ja tavoiteltu pelkistetympää ja yksinkertaistetumpaa, yhdenmukaista viestintää pakkausmerkinnöissä. Kuten eräässä pohjoismaisena yliopistoyhteistyönä syntyneessä Baltian alueen trendiraportissa tutkijat asian tiivistävät:
“Consumers want more information but, on the other hand, some consumers perceive the current amount of information so huge that they have difficulties to manage it and find the right information. Therefore, informative simple labels in food packages and other sophisticated novel applications for information distribution are needed.”
Kentällä tuntuu olevan suuri tarve nostaa esille monipuolisesta asiakas- ja myyntitiedosta ne keskeiset markkinadriverit – kuluttajien ostamat hyödyt. Tiedätkö mitkä asiat kiinnostavat kuluttajaa juuri sinun markkinassasi?
Expert team/Juuso
Osallistuimme toukokuussa Suomen suurimpaan elintarvikealan tapahtumaan, Elintarvikepäivään. Helsingin Messukeskuksessa järjestetyn tapahtuman avajaispuheenvuorossaan Folk Finlandin Jaana Haapala käsitteli LOHAS-kuluttajia ja -kuluttajuutta. Terminä LOHAS – Lifestyles of Health and Sustainability - ei ole uusi, vaan juontaa juurensa Yhdysvaltoihin ja vuoteen 1999. Mutta viime vuosina tämä eettistä, ekologista ja terveellistä elämäntapaa yhdistäviä kuluttajia kuvaava termi on iskostunut erityisesti markkinointiväen huulille ympäri maailman.
Haapalan mukaan LOHAS-kuluttajien valintoja ohjaa vastuu sekä eettisistä ja sosiaalisista tekijöistä että omasta hyvinvoinnista. Kriittisten LOHAS-kuluttajien valinnoissa painoarvoa saavat mm. reilu kaupankäynti, luomutuotanto, energiatehokkuus, kierrättäminen ja ihmisoikeudet mutta myös terveys, henkisyys ja itsensä kehittäminen. Aiemmin ekologisia, eettisiä tai terveysvaikutteisia valintoja tekeviä kuluttajaryhmiä on pidetty toisistaan poikkeavina, mutta LOHAS-kuluttajuudessa kyseiset ulottuvuudet yhdistyvät. Kyseessä ei ole merkityksetön kuluttajaryhmä tai niche-ilmiö: Tripod Researchin tutkimuksen mukaan ryhmään kuuluu yli miljoona suomalaista. Me Analyse²:lla olemmekin pohtineet vastuullisuutta ja sen merkitystä kuluttajan valintoihin huomioiden Haapalan esille tuomat vastuun eri ulottuvuudet.
Vaikka LOHAS-kuluttajien olemassaolo ja merkitys tiedostetaan, vaikuttaa markkinoilla olevan Lohaksen mentävä aukko. Tripod Research näkee, että vaikka maailmalla yritykset ovat kehittäneet kyseiselle kuluttajaryhmälle suunnattuja tuotteita, ei ilmiö juuri tuotekehitysmielessä ole vielä rantautunut Suomeen. Markkinoijat ja tuotekehitys voisivatkin vastata LOHAS-kuluttajien toiveisiin yhä kohdennetummilla tuotteilla sekä avoimilla ja ymmärrettävillä tuotetiedoilla. Ja jos Lohasten merkitys todella on niin suuri kuin tutkimukset antavat ymmärtää voi tuotevalikoiman lisäksi muutoksia kohdata myymäläkenttä – maailmalla nämä urbaanit ja koulutetut kuluttajat hakeutuvat jo Whole Foodseihin ja vastaaviin ekomarketteihin, ja pohtia voidaankin liittyykö ilmiö myös kotoisen Ekokauppa Ruohonjuuren suosion kasvuun?
Yhtä kaikki, LOHAS-kuluttajuuden veikataan muuttavan markkinoita. Ilmiön voidaan nähdä kietoutuvan ajankohtaisiin kuluttajien käyttäytymisessä näkyviin trendeihin, kuten luonnollisuuteen ja ekologisuuteen, joiden mukaisten vaihtoehtojen tarjoaminen on tuotekehityksen tulevaisuuden haasteita. Suomalaisista elintarviketeollisuuden yrityksistä esimerkiksi Raisio Oyj vaikuttaa ottavan tämän muutoksen tosissaan: Raision tuotteissa on jo käytössä tuotteen hiilidioksidipäästöistä (CO₂e) ja kokonaisvedenkulutuksesta (H₂O) kertovat pakkausmerkinnät. Jos Tripod Researchia on uskominen, saattaisi muutamalla muullakin yrityksellä olla taskussaan mahdollisuus uudenlaisten kilpailuetujen saavuttamiseen.
Expert Team/Ilona
Päivittäistavarakaupan asiakkaiden tekemiin ostopäätöksiin vaikuttavat tavalla tai toisella yhteiskunnassa vallitsevat trendit. Trendejä viisaimmalla tavalla kaikkeen liiketoimintaansa implementoivat yritykset menestyvät muita paremmin.
Ennen implementointivaihetta pitää kuitenkin ymmärtää trendejä. Pitää ymmärtää elintarvikkeiden kulutusympäristöä ja -kulttuuria sekä toisaalta myös laajemmin erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Pitää katsella ympäriinsä, seurata eri tietolähteitä ja tulkita näkemäänsä. Voi pohtia esimerkiksi viime viikon Elintarvikepäivillä puhuttaneiden Lohas-kuluttajien sielunelämää ja tuotevalintoja sekä ymmärtää sitä kautta ekologisuus-trendin tulevaisuutta.
Olemme mallintaneet vuosia suunnitteluvälineidemme taustalla olevia kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavia trendejä. Ymmärrämme elintarvikkeita ja elintarvikealan kulutustrendejä päivä päivältä syvällisemmin. Jossain vaiheessa meille syntyi ajatus että voisimme julkaista työstä maistiaisia laajemmallekin yleisölle.
Toimintamme perustuu toimialaosaamisen lisäksi yhtä lailla vahvaan tekniseen osaamiseen. Päätimme kuitenkin toistaiseksi rajata tekniset aiheet blogin ulkopuolelle. Ehkä palaamme aiheeseen myöhemmin toisen blogin tai jonkin muun ratkaisun muodossa.
Joten, pidemmittä puheitta tervetuloa matkalle työkalujemme ja segmentointiemme taakse!
Analyse²:n asiantuntijapalveluista vastaava johtaja Tomi Kuittinen puhui vuoden 2010 Elintarvikepäivillä muutoksesta. Elintarvikealan toimijoille on yhteistä tarve oppia historiasta, kyvykkyys olla ajan hermolla ja luoda uutta.
Esimerkkinä havaittavasta muutoksesta voi pitää Elintarvikepäivillä valittuja tähtituotefinalisteja kahden vuosikymmenen ajalta. Kun tuotteita tarkastelee pidemmältä ajalta näkee helposti miten erilaisiin kuluttajatrendeihin teollisuus on eri vuosina tarttunut. Tähtituotefinalisteissa on nähty esimerkiksi perinteikkyyttä, helppoutta, hyvinvointia ja laadukkuutta.
Muutosta pitäisi seurata järkevällä tavalla. Pitäisi ymmärtää ihmisen motiiveja ja tarpeita aivan kuten on tutkittu ja ymmärretään kesän ja grillauskauden vaikutus suomalaisten ja erityisesti miesten rooliin ostopäätösten tekemisessä ja siihen mitä perheessä syödään. Ollaanko riittävästi ajan hermolla, että osataan tavaroittaa ja markkinoida oikein kauppojen aukioloajan vapautumisen kautta avautunut viikonloppuostaminen ja erilaistaa viikonlopun tarjooma arjen vastaavasta?
Nämä ovat vielä suhteellisen ilmeisiä muuttujia ruoan valinnan kentässä. Mutta entä esimerkiksi japanilainen Lolitamuoti? Mitä kyseinen ilmiö kertoo nuorista ylipäätään? Osattiinko tämän muoti-ilmiön rantautuminen liittää Manga-sarjakuvien suosioon? Toisin sanoen, käytämmekö osaamistamme ja työkalujamme riittävästi voidaksemme löytää tai uskoa muutoksiin, joihin pitäisi tarttua?
Teollisuus kohtaa haasteita muutosta tutkiessaan. Tarjolla oleva informaatio on pirstaleista eikä sen vieminen käytäntöön asti ole organisaatioissa helppoa. Tiedon hyödyntämistä vaikeuttaa usein myös raja-aidat myynnin ja markkinoinnin välillä. Jälkimmäinen kohta on Kuittisen mielestä erityisen oleellinen.
Kaikkea tietoa, ymmärrystä ja viisautta on enemmän tai vähemmän tarpeellista jakaa. Kuluttajan tuntemista ja ostokäyttäytymisen osa-alueita ei kannata liiaksi erottaa toisistaan jotta todellista ymmärrystä pääsee syntymään.
